Kaneli-Keeki

Täydellisin suomalais-Englantilainen kok-kikirja. Finnish-English cook book (1916)

Syntyi pitkäaikainen äänettömyys.

»Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poikinut», puhui Liperin Kutsun-kylän Antti Ihalaisen emäntä Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan. Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht'äkkiä.

»Johan se kuuluu poikineen», myönsi Sormusen Miina, joka oli sattunut vieraaksi tulemaan ja hörppi nyt kahvia. Mutta sitten luuli hän Anna Liisan tarkottavan Antti Vatasen lehmää ja kysyi:

»Senkö Jussi Vatasen lehmä?»

»Sen», myönsi Anna Liisa. Miina vahvisti silloin:

»Johan se kuuluu poikineen.»

»Vai jo!»

Anna Liisa puuhaili kotvasen aikaa leipiensä kanssa, ja sitten hän taas kysyi:

»Lehmisvasikankohan tuo teki?»

»Sekö Jussi Vatasen lehmä?»

»Niin.»

»Lehmisvasikanhan se kuuluu tehneen», myönsi Miina.

»Vai lehmis- se teki. Heittiköhän Jussi sen eloon vai tappoiko», tiedusteli Anna Liisa edelleen. Miina hörppäsi kahvia ja selitti:

»Eikö tuo liene tapattanut.»

Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

Iivana
Liika viisas. Viisaudenkirja eli kertomus Sakari Kolistajasta
Manasse Jäppinen
Mimmi Paavaliina
Nuori mylläri. 4-näytöksinen huvinäytelmä
Pojat asialla
Rakkautta

Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

-- "Sanon kun sanonkin", vastasi Pouttu; "minulla on toinen kronika omassa ja esi-isieni hyvässä muistissa, ja sen mä taidan teille vakuuttaa, että minun muisti-kronikassani on paljoa sujuvampi runon-puku, kuin teidän riimi-kronikassanne. Mutta siitä ei tarvitse meille riitaa tulla, sillä tahdon teille jutella asian paljailla puvuttomilla sanoilla. Satuin sanomaan, että Kyrön kirkko ja Viipurin linna ovat yht'-ikäiset. Olisi pitänyt sanoani, että Kyrön kirkko on vanhempi, ennemmin aloitettu. Mutta valmiiksi se saatiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Tämä ei tullut siitä, että Ruotsin-valta on suuri ja Kyrön pitäjä vähäinen. Ei vain! Kyrön pitäjä silloin oli kuin valtakunta. Koko eteläinen Pohjanmaa, rannat, saaristot ja sydänmaat, olivat silloin tämän pitäjän alla, ja sen asukkaat olivat kuin ruhtinaita, vallitsivat koko Lapinkansan yli ja kokosivat veron-saaliiksensa oravan- ja näädän-nahkoja summattomat määrät. Silloin tulivat nämä Ruotsin Hurrit rantoihimme ja juuri se sama Torkel Knuutinpoika ne tänne lähetti. Luuletteko tämän asian rauhaksi kääntyneen. Hän, joka ei kärsinyt muka nähdä vääryyttä kellenkään tehtävän, -- eikö hän tässä tehnyt meille vääryyttä? Saatpas nähdä; jos sonta-ryyttärit kerran voiton saavat, he varmaankin tekevät yhtäläisen kiitos-puheen Klaus Fleming'istä". -- --

Näin kulki Pouttulaisen puhe eteenpäin, samalla lailla kuin pilven-hattarat taivaalla, jotka milloin yhtyvät milloin taas hajoovat, mutta kaikki kuitenkin vihdoin kulkevat yhtä suuntaa. Nykyisen ajan seikat sekaantuivat Kyröläisen ajatuksiin ja vetivät hänen kertomuksensa oikealta tieltä, vaikka hän tavan takaa koki palata poikkeemisistansa. Koko yökauden lienee juttunsa kestänyt, jolla aikaa vene hyvällä vauhdilla kulki Riitakarin ohitse ja siitä lounaista suuntaa Kurkun läpi Ruotsinpuoliselle Raumanmerelle.

Sille tielle tahdomme jättää Pentti Poutun; mutta hänen juttunsa tahdon säilyyn ottaa. Jos lukija joskus on lehdessä ollut, lieneepä nähnyt, kuinka toinen kassaralla leikkaa lehtevät oksat maahan, toinen ne kokoilee ja sitoo kerpoihin. Jälkimäinen virka annetaan vaimoväelle ja
lapsille. Niin minäkin tahdon Poutun kertomuksesta ko'ota nuo hajalliset aineet vihkoloihin, enkä vähäksyä tätä alhaista virkaani niin mainion miehen alla.

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen: Pohjan-Piltti. Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

Mitä mökkilaiset hökkelissänsä lukevat

Luulen melkein, että väki jo työltäkin palasi ; eno kumminkin jo istui koivikossa olut-haarikan ääressä. Mutta kuka vieras istui hänen vieressänsä? Oikein! se ei ollut mikään muu kuin tuo Hemppulan "herasyöninki", jonka monen-mutkaista nimeä en ole koskaan huolinut muistooni panna ja jonka pitäjäläiset tavallisesti kutsuvat paljaastansa Hempuksi.

...

"Sanokootte mitä hyvänsä", jatkoi eno herrojen keskustelemusta, "väli-kirjoja minä pidän alustalaisteni kanssa ja ajan pitkään minä sillä tavoin voitan paljoa enemmän kuin te, joka alinomaa ajatte väkenne mäelle. Silläpä ette saakkaan enää kelvollista väkeä".
"Kireämpiä palkollis-asetuksia! parempia asetuksia la'illisesta suojeluksesta! Minä olen siitä antanut jo mietteeni Huoneen-hallitus-seuralle". "

...

Se la'in-opillinen herra tunsi nähtävästi maan tapoja paremmin kuin sinä, ja nosti säälivällä naurulla olka-pää- tään. ",Tahtoisiko mamseli, että minä lukisin kaikkea mitä mökkilaiset hökkelissänsä lukevat. Olkoon se suotu, että heitä vasten on suomenkielisiäkin kirjoja. Mutta sen kyllä tiedätte, että suomenkieliset kirjat ovat talonpoikaista kirjallisuutta ; se teiltä kaiketi on leikki-puhetta, kun sanotte niitä lukevanne".

Mansikoita ja mustikoita (1859)

No, jos sinulla on kärsimystä kuunnella

Minun huomioni kiintyi muutamaan ovilautaan, jolle oli maalattu kilvellä ja kypärillä varustettu nuori neito, jonka päällä keijui iso hämmähäkki seikissänsä. Kysymykseeni vastasi seuralaiseni, että löytyi taru miksi tämä taulu oli maalattu, joka aina oli syvästi vaikuttanut häneen; ja salaisella pöyristyksellä asui hän samassa huoneessa, jonne tämä ovi vei, ja jossa nuori Sesilia Boije, taulun alkukuva, muinoin oli asunut. Juuri sentähden oli tässä huoneessa hänestä jotakin viehättävää.

Minä pyysin häntä kertomaan minulle tämän tarun. "Hm," vastasi hän hymyillen, "se on liian pitkä. Se on minua niin miellyttänyt, että minä olen koonnut ja järjestänyt sen vähän, mitä siitä olen saanut tietää, ja pelkäänpä, etten taida sitä sinulle muutamin sanoin kertoa, juuri sen tähden, että minä olen sitä niin paljon mietiskellyt.

"Jota pitempi, sitä parempi," vastasin minä. "Ilta tulee kyllä pitkäksi, jos ei meillä muuta tehtävää ole, kuin turhia juoruella. Astukaamme tämän avoimen akkunan eteen, juuri tässä huoneessa, ja kerro sinä minulle kerrottavasi, siitä saamme hauskuutta kumpikin."

Fredrika Runeberg: Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (Arvo Lempirannan käännös)

Puun rungolla istui nuorukainen.

Puun rungolla istui nuorukainen.

Hän oli pitkä ja solakka kuin vastakaatamansa kuuset. Hattunsa keinuili kuusen lehvällä ja takkinsa ja liivinsä riippuivat kuivuneessa oksantyngässä. Valkoisen paidan avatusta aukeamasta paistoi ruskea, voimakas rinta ja kyynärpäihin saakka käärityt hihat paljastivat lujat, päivettyneet käsivarret.

Hän istui hiukan etukumarassa ja katseli oikeata käsivarttaan. Koukisti sitä ja ojensi taasen, tarkastellen kuinka lihakset paisuivat ja jänteet nahkan alla voimakkaasti jännittyivät.

Nuorukainen hymyili.

Hän tarttui vieressään olevan kirveen ponteen. Kohotti sen ilmaan suoralla käsivarrella, piti niin hetkisen ojona ja heilautti lopuksi pari kertaa leikiten ilmassa.

Nuorukainen hymyili uudelleen:

»Viisikolmatta niitä jo tuossa makaa, eikä kirves paina vielä vähääkään!»

Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta

Kirot

Pakolaiset
Taistelu Heikkilän talosta

Viinankeiton kiellännästä

...Vielä oli ilmi ilkeyet,
Paljolti tavat pahimmat,
Joita en kaikkia katala,
Ylös ymmärrä sanoa.
Monta se veljestä vetäisi
Varsin vankihuonehesen,
Isät jätti itkemähän
Huti huolessa kovassa;
Mammat maistoivat surua,
Sukulaiset suuret harmit,
Koska talvet taitavasti
Joivat joukoissa isoissa.
Nyt on suonut suuret herrat,
Valtamme vapaasukuiset,
Kultarinnat riemujuhlan
Tänne antoi täysin määrin,
Lahjoitti hyvän lakinsa
Suomalaisillen suvuillen,
Koska kielsi kirjan kautta
Viinankeiton kerrassansa,
Josta kilvoin kiittelemme
Lapsi raukat lauluissamme
Suomen suuren ruhtinoita,
Kultarintoja koreita, ...

Kustavi Grotenfelt: Kahdeksantoista runoniekkaa. Valikoima Korhosen, Lyytisen, Makkosen, Kymäläisen, Puhakan,Räikkösen y.m. runoja ja lauluja

Aikain muuttuvaisuudesta

Ajat aina muutteleksen
Sekä vuodet väisteleksen
Niinkuin Salomo sanopi.
Koko luonnon valtakunta
Ain' on muutosten alainen.
Aika asettaa asiat,
Aika laitkin laittelepi,
Aika muuttavi monarkit,
Valtakunnat vaihtelepi.
Aika linnat liittelepi,
Aika vallit vahvistapi ,
Myöskin muuttapi muruiksi.
Aika kaupungit kutopi,
Aika poroks polttelepi.
Aika sytyttää sodatkin,
Aika riidat ratkaisepi.
Aika kansat kasvattapi ,
Aika mullaks muuttelepi.
Aika kaikki kääntelepi,
Kaikki paikat kallellensa,
Mailmanki mahtinensa
Muuttelepi mullinmallin.
Aika muuttanut minunki,
Tieni monenmutkaiseksi,
Kun olen elänyt ennen,
Vaeltanut vaivan kanssa
Ylös ja alas mäkeä.
Aika antoi onnen mulle,
Aika antoi aika käellä,
Aika antoi arvon mulle,
Aika arvoni alensi.
Kyllähän minäi kykenin
Nuotallen nuorempanani,
Vaan nyt vanhana vapisen,
Voimatoinna voivottelen.
Aika kummasti kulupi ,
Aikalaillansa ajelee,
Aika viepi vuodet kaikki,
Aika viikot vierettäpi.
Aika arvon ansaitsepi,
Aika kaikki kirjottapi,
Aika Amenen sanopi.

Mansikoita ja mustikoita (1861)

Tätä en kerro teille ylvästelläkseni

Mutta suuhun päin sudella hampaat. Ei meistä kumpikaan aikonut nälkään kuolla. Ei kyllä kukaan kirves kädessä synny, mutta eipä synny myöskään moni peukalo keskellä kämmentä. Matti ei ole kellarista kotoisin enkä minä myöskään ole mikään reestä pudonnut ja tielle jätetty.

Alfred Emil Ingman: Rimpisuon usvapatsas. Seikkailukertomus Pohjan periltä (1915)

Latvasaaren kuninkaan hovilinna

Konsti elää kauwwan

Konsti elää kauwwan : eli Tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja Ojjennus-nuoria terweyden warjelemisexi ja saada elää isohon ikähän (1786)

Kun minut kuninkaan poika ottaisi

Oli ennen kolme sisärettä, kylyssä työtä tekivät, niin nousi heidän keskenänsä pakina. - Vanhin sisär sanoo: "kun minut kuninkaan poika ottaisi naiseksensa, niin kolmesta pellavan kuidusta koko linnakunnalle paidat laatisin." - Keskimmäinen sisär sanoo: "kun
minut kuninkaan poika ottaisi akaksensa niin kolmesta vehnäjyvästä linnakunnalle leipää laatisin kyllälteen Kolmas siär sanoo: "kun minut kuninkaan poika ...

Suomen kansan satuja ja tarinoita (1852)

Ratsumies

Pekka Juhani Hannikainen/Rudolph Waldemar Åkerblom: Kuvia lasten elämästä (1882)

Mistäs ne höyryt tulen saavat?

Aikoissasi järjelliseksi mieheksi pitää jättämäsi turhat ämmäin taikaukset ja epäuskot, jotka eivät sovi selkiän järjen kanssa yhteen. Oh kuinka paljoa parempi olisi yhteisen kansan ja koko maakuntamme olento, jos ihmiset perkaisivat taikaykset ja epäuskon hapatukset tyköänsä.

Antero Warelius: Enon opetuksia luonnon asioista (1845)

Niinkuin Suomen vanhain runojen Kaukomieli

Ensi-aikansa vietti hän vielä puoli eurooppalaisessa Aleksandriassa, mutta pyysi jo tässä yhä enemmän perehtyä Itämaan elämään. Hän kuljeskeli yhä kaduilla ja toreilla, rakentaen tuttavuuttaan Arabialaisten kanssa, käyden heidän moskeoitansa sekä juhliansa katsomassa, ja uutterasti ottaen osaa Koranissa käskettyihin rukouksiin, pesemisiin y.m. Hän näet alusta alkain oli olevinansa muhammedin-uskolainen, koska julkikristittynä on mahdoton päästä kulkemaan noissa kristityille niin vihollisissa kansoissa. Täällä Egyptissä hän sanoi itsensä Venäjän keisarin vallan-alaiseksi tatariksi, mutta itse Arabiassa hän sitten matkusteli egyptiläis-arabialaisen lääkärin nimellä. Vaikea olisikin ollut hänen eurooppalaista sukuperäänsä aavistaa, vaikka tosin hänen valkoinen ihonsa välistä nosti luuloja; niin täydesti oli hän oppinut Arabialaisten kaikki tavat ja temput tervehtiessä ja puhellessa, istuessa ja syödessä, pestessä ja rukoillessa. Nimeksensä oli hänottanut Abdul Wali, jossa hänen oikea sukunimensä oli muodostettu Arabian tavalla. Kairossa, johon hän Aleksandriasta muutti ja jossa vietti koko seuraavan vuoden 1844 ja talven 1845, erosi hän kokonaan kaikkein Eurooppalaisten seurasta ja eli yksistänsä Arabialaisten kanssa. Nämät kaupunkein Arabialaiset eivät kuitenkaan ollenkaan olleet Wallin'in mieleen. Tosin ihmetytti häntä heidän arvaamattoman suuri oppinsa ja ulkonainen sivistyksensä, mutta toiselta puolen oli tämän kuoren alla piilevä tapain turmelus ja halpa mielenlaatu hänelle suurimmaksi inhoksi. Wallin ikävöitsi yhä hartaammin oikeitten, halventumattomain erämaan Arabialaisten, _Beduinein_ luokse.

Julius Krohn: Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa

Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta
Maksimilian Aukusti Myhrberg
Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa

Yksi suuri ajatus, oikeinpa repäsevimpiä

-- Nähkääs, sanoi Kovanen: Vuosikausia katsellessani miten työmies ammatissamme ja kaikkiallakin yhä ahertaa ja ahertaa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, vuosikausia, kymmeniä, eikä kuitenkaan saa asemaansa korjaantumaan, aloin tositeolla ajatella apua ja keinoja tuohon. Ei suinkaan meidän Herramme ollut alkujaan tuota tahtonut, arvelin. Mies voi ansaita korkeintaan kolme markkaa päivässä, miten sillä tulla toimeen etenkin suuressa perheessä! Lapset ulvovat joka hetki leipää, yhä leipää, eikä tuota tule tarpeeksi koskaan. Mitä sitten vielä puhettakaan vaatteista ja koulussa käyttämisestä. Tätä kaikkea yhä enempi ajatellessani singahti yhtäkkiä mieleeni rohkea tuuma.

Otto Tiuppa: Ensitaistelujen ajoilta (1905)

Nuorisolle sopivaa

Rafael Herzberg: Kalevala kerrottuna nuorisolle (1875)

Koulupojan kesälalu

Talvella läksyt osasin,
Kiel’opin, kertotaulunkin,
Sen kaikki kuuli, näki.
Vaan silloin pääni tyhmistyy,
Kun koivut, lepät lehdittyy,
Ja kukkiin metsän käki.

Ja läksyt käy päin seiniä,
Mä höpsin puita heiniä,
Voi kummallista seikkaa!
Jokainen rivi visertää,
Jokainen kirjain myllertää
Iloisna kuperkeikkaa!

Maantiedettä on läksynäs!
Arhangel? Pariis? Näytäpäs!
Kiivaasti maister huutaa.
Ken Pariisia muistelis,
Arhangelia aattelis,
Kun miel’ on täynnä muuta!

Mut kuink’ on, poika, laskentos?
Sä lurjus, tuskin tiedät, jos
Kaks kertaa kaks on neljä!
Ah armoo, herra maisteri,
Paraikaa ajatukseni
Ne leikki pallopeliä!

Vai armoo! Tänne kämmenes,
Saat parannusta muistilles,
Ja nurkkaan laiska lotka!
Ah maister, älkää hutkiko,
Uneksin lentäväni jo
Korkeella niinkuin kotka.

Niin silloin. Vaan nyt riemuitsen,
Kuin lintu laulan, leikitsen,
Niin että rannat raikaa.
Oi kirkas ilma, kaunis sää,
Järv’ välkkyy, taivas sinertää!
Oi kesän armast’ aikaa!

Zacharias Topelius: Lukemisia lapsille 1

Lukemisia lapsille 1
Lukemisia lapsille 2
Lukemisia lapsille 8

Blad ur min tänkebok
Fältskärns berättelser
Hertiginnan af Finland
Ljungars saga
Noveller
Sånger

Miten kolmen rouvan kävi

Eräänä kesäpäivänä läksi kolme kaupungin etevimpää rouvaa Laanilaan tervehtimään tuomari Polvianderin rouvaa. He olivat puetetut juhlapukuunsa ja hienoimpiin koristuksiinsa.

Erkkolan talosta tahtoivat päästä virran yli vastapäiseen tuomarin hoviin. Mutta vaan yksi venhe oli kotona ja sekin pieni. Myöskin väki oli poissa paitsi pieni tyttö, joka hoiti vielä pienempiä siskojansa. Mutta se lupasi kyllä soutaa rouvat yli ja sanoi jo ennenkin vieraita soutaneensa Laanilaan.

Rouvat istuivat venheesen, tyttö lykkäsi sen vesille, otti airot ja rupesi soutamaan, mutta virta oli nyt tavallista väkevämpi, sillä vesi oli kohonnut.

Tyttö souti soutamistaan, rouvat nuuskasivat ja tarinoivat, eivätkä mitään vaaraa huomanneet ennenkuin virta, väkevämpi kuin soutaja, oli kääntänyt venheen koskenniskan putousta kohden. Kohinan kuullessansa rouvat vasta älysivät vaaran ja rupesivat täyttä kurkkua huutamaan. Tyttö teki samoin ja heitti vielä peljästyksissä airotkin. ...

Sara Wacklin: Satanen muistelmia Pohjanmaalta (1872)

Kuinka ihmeen hauskaa täällä on!

- Lähdetään soutelemaan, Aini, tuo vene tänne, niin minä tästä yhtäkkiä hypähdän siihen. Kyllä minä airot hoidan, järvihän on ihan tyyni, ei tunnu pienintäkään tuulahdusta, - oi, tule nyt, Aini, se olisi niin hauskaa, niin kovin, kovin hauskaa!

T. Roschlin. Auringon noustessa (1898)

Koulutuspoliittinen kannanotto

"--Saattaa kuulua paradoksilta, sanoi hän, mutta minä menen väitteessäni niinkin pitkälle, että klassilliset koulut, joissa etupäässä valmistetaan virkamiehiä, olisivat saaneet jäädä vielä pitkäksi aikaa ruotsinkielisiksi. Ruotsinkielisiä virkakouluja, suomenkielisiä ammattikouluja! Se olisi minun valtiollinen ohjelmani. Silloin ei olisi houkuttelemassa huonoja purjehtijoita tuo kruunun kannikan kangastus, joka pakenee varattoman tieltä sitä etemmä, kuta lähemmä hän sitä luulee tulevansa. Ja silloin välttyisi se kilpailu, joka nyt päättyy varakkaampien eduksi ja synnyttää toisissa katkeruutta. Sillä varakkaan miehen poika ajaa aina edelle köyhemmästä toveristaan ja sieppaa viran hänen nenänsä alta. Hänellä on tilaisuus lukea lakkaamatta, eikä hänen asioissaan merkitse mitään, jos hän hiukan elääkin mukana ja nauttii nuoruudestaan. Minä olen sielusta ja sydämestä demokraatti, ja eläköön vain vapaa kilpailu, silloin kun se on hyödyksi! Mutta muiden maiden esimerkit ovat varoittavia. Minun ehdottamani keino on ehkä huono, keksikööt muut parempia. Mutta minä puhun kokemuksestani. Isäni koulutti minua neljännelle luokalle, mutta kun hän oli viisas ja käytännöllinen mies, otti hän minut pois, kun olin saanut hiukan alkeita päähäni, ja lähetti merille. Nyt olen velaton mies, eikä isänmaa ole kadottanut kaupassa enempää kuin minäkään. Se on, luulen ma, vain voittanut sen, että sillä on yhtä velkaantunutta virkamiestä vähemmän."

Juhani Aho: Helsinkiin

Ensimmäiset novellit
Hellmannin herra; Esimerkin vuoksi; Maailman murjoma
Helsinkiin
Juha
Katajainen kansani
Kevät ja takatalvi
Lastuja I-III
Lastuja IV-VII
Lohilastuja ja kalakaskuja
Minkä mitäkin Italiasta
Minkä mitäkin Tyrolista
Muistatko
Muistelmia ja matkakuvia
Muuan markkinamies
OmatuntoSaaristokertomus
Panu
Panu: Näytelmä
Papin rouva
Papin tytär
Rauhan erakko
Rautatie
Sanomalehtimiesajoiltani
Tuomio
Yksin