Saturday, May 31, 2008

Varo vain, ettet hirsipuussa päiviäsi päätä!

Ensimmäiset vuoteni kuluivat leikeissä samanikäisteni kanssa Narvan valleilla. Kun me eräänä päivänä olimme tapamme mukaan sotasilla ja minä muutaman ovelan kujeen avulla olin houkutellut viholliseni ansaan, taputti eräs vanha vartiosotilas, joka hymyillen oli seurannut leikkiämme, minua olalle ja sanoi: »Mitä hyvänsä sinusta, poika, tuleekin, niin varo vain, ettet hirsipuussa päiviäsi päätä!» Myöhemmin johtuivat nuo vanhan sotilaan sanat usein mieleeni, kun kaulani oli vähällä joutua nuoransilmukkaan.

Friday, May 30, 2008

Somehow the gentleman disappears

In the first place, Cranford is in possession of the Amazons; all the holders of houses above a certain rent are women. If a married couple come to settle in the town, somehow the gentleman disappears; he is either fairly frightened to death by being the only man in the Cranford evening parties, or he is accounted for by being with his regiment, his ship, or closely engaged in business all the week in the great neighbouring commercial town of Drumble, distant only twenty miles on a railroad. In short, whatever does become of the gentlemen, they are not at Cranford.

Elizabeth Cleghorn Gaskell: Cranford

Thursday, May 29, 2008

Kun minut kuninkaan poika ottaisi

Oli ennen kolme sisärettä, kylyssä työtä tekivät, niin nousi heidän keskenänsä pakina. - Vanhin sisär sanoo: "kun minut kuninkaan poika ottaisi naiseksensa, niin kolmesta pellavan kuidusta koko linnakunnalle paidat laatisin." - Keskimmäinen sisär sanoo: "kun
minut kuninkaan poika ottaisi akaksensa niin kolmesta vehnäjyvästä linnakunnalle leipää laatisin kyllälteen Kolmas siär sanoo: "kun minut kuninkaan poika ...

Tuesday, May 27, 2008

Always wondering what is at the end of it

"Who is the Story Girl?" asked Felix.

"Oh, Sara--Sara Stanley. We call her the Story Girl partly because she's such a hand to tell stories--oh, I can't begin to describe it--and partly because Sara Ray, who lives at the foot of the hill, often comes up to play with us, and it is awkward to have two girls of the same name in the same crowd. Besides, Sara Stanley doesn't like her name and she'd rather be called the Story Girl."

Lucy Maud Montgomery: The Story Girl

Monday, May 26, 2008

She objects to my doing nothing and having red hair

"I wonder when in the world you're going to do anything, Rudolf?" said my brother's wife.

"My dear Rose," I answered, laying down my egg-spoon, "why in the world should I do anything? My position is a comfortable one. I have an income nearly sufficient for my wants (no one's income is ever quite sufficient, you know), I enjoy an enviable social position: I am brother to Lord Burlesdon, and brother-in-law to that charming lady, his countess. Behold, it is enough!"

Anthony Hope: The Prisoner of Zenda

Sunday, May 25, 2008

Sitonian?

But it is by no means certain that this meant the Finlanders of Finland, the ancestors of whom were probably Sitonian; i.e., one of the Sitonum gentes mentioned in the last chapter. If so, and if the old Rahwas belonged to the same class, the description of the Sitones is the description of the Ugrians of the Gulphs of Finland and Bothnia, and that of the Fenni the description of some other population.

Saturday, May 24, 2008

I shall enter here some of my notes

In the population of Transylvania there are four distinct nationalities: Saxons in the South, and mixed with them the Wallachs, who are the descendants of the Dacians; Magyars in the West, and Szekelys in the East and North. I am going among the latter, who claim to be descended from Attila and the Huns. This may be so, for when the Magyars conquered the country in the eleventh century they found the Huns settled in it.

I read that every known superstition in the world is gathered into the horseshoe of the Carpathians, as if it were the centre of some sort of imaginative whirlpool; if so my stay may be very interesting. (Mem., I must ask the Count all about them.)

Friday, May 23, 2008

Mistäs ne höyryt tulen saavat?

Aikoissasi järjelliseksi mieheksi pitää jättämäsi turhat ämmäin taikaukset ja epäuskot, jotka eivät sovi selkiän järjen kanssa yhteen. Oh kuinka paljoa parempi olisi yhteisen kansan ja koko maakuntamme olento, jos ihmiset perkaisivat taikaykset ja epäuskon hapatukset tyköänsä.

Thursday, May 22, 2008

A little girl--to live with Miss Polly.

"Well, really, Nancy, just because I happened to have a sister who was silly enough to marry and bring unnecessary children into a world that was already quite full enough, I can't see how I should particularly WANT to have the care of them myself. However, as I said before, I hope I know my duty. See that you clean the corners, Nancy," she finished sharply, as she left the room.

Eleanor H. Porter: Pollyanna

Wednesday, May 21, 2008

Niinkuin Suomen vanhain runojen Kaukomieli

Ensi-aikansa vietti hän vielä puoli eurooppalaisessa Aleksandriassa, mutta pyysi jo tässä yhä enemmän perehtyä Itämaan elämään. Hän kuljeskeli yhä kaduilla ja toreilla, rakentaen tuttavuuttaan Arabialaisten kanssa, käyden heidän moskeoitansa sekä juhliansa katsomassa, ja uutterasti ottaen osaa Koranissa käskettyihin rukouksiin, pesemisiin y.m. Hän näet alusta alkain oli olevinansa muhammedin-uskolainen, koska julkikristittynä on mahdoton päästä kulkemaan noissa kristityille niin vihollisissa kansoissa. Täällä Egyptissä hän sanoi itsensä Venäjän keisarin vallan-alaiseksi tatariksi, mutta itse Arabiassa hän sitten matkusteli egyptiläis-arabialaisen lääkärin nimellä. Vaikea olisikin ollut hänen eurooppalaista sukuperäänsä aavistaa, vaikka tosin hänen valkoinen ihonsa välistä nosti luuloja; niin täydesti oli hän oppinut Arabialaisten kaikki tavat ja temput tervehtiessä ja puhellessa, istuessa ja syödessä, pestessä ja rukoillessa. Nimeksensä oli hänottanut Abdul Wali, jossa hänen oikea sukunimensä oli muodostettu Arabian tavalla. Kairossa, johon hän Aleksandriasta muutti ja jossa vietti koko seuraavan vuoden 1844 ja talven 1845, erosi hän kokonaan kaikkein Eurooppalaisten seurasta ja eli yksistänsä Arabialaisten kanssa. Nämät kaupunkein Arabialaiset eivät kuitenkaan ollenkaan olleet Wallin'in mieleen. Tosin ihmetytti häntä heidän arvaamattoman suuri oppinsa ja ulkonainen sivistyksensä, mutta toiselta puolen oli tämän kuoren alla piilevä tapain turmelus ja halpa mielenlaatu hänelle suurimmaksi inhoksi. Wallin ikävöitsi yhä hartaammin oikeitten, halventumattomain erämaan Arabialaisten, _Beduinein_ luokse.



Julius Krohn: Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa

Monday, May 19, 2008

Yksi suuri ajatus, oikeinpa repäsevimpiä

-- Nähkääs, sanoi Kovanen: Vuosikausia katsellessani miten työmies ammatissamme ja kaikkiallakin yhä ahertaa ja ahertaa varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan, vuosikausia, kymmeniä, eikä kuitenkaan saa asemaansa korjaantumaan, aloin tositeolla ajatella apua ja keinoja tuohon. Ei suinkaan meidän Herramme ollut alkujaan tuota tahtonut, arvelin. Mies voi ansaita korkeintaan kolme markkaa päivässä, miten sillä tulla toimeen etenkin suuressa perheessä! Lapset ulvovat joka hetki leipää, yhä leipää, eikä tuota tule tarpeeksi koskaan. Mitä sitten vielä puhettakaan vaatteista ja koulussa käyttämisestä. Tätä kaikkea yhä enempi ajatellessani singahti yhtäkkiä mieleeni rohkea tuuma.

Sunday, May 18, 2008

Nothing can stop me.

"I certainly am. Nothing can stop me. The skirt business has been--well, you know what it's been for the last two years. The South American boats sail twice a month. Fat Ed Meyers' clothes are promised for next week. That means he isn't sailing until week after next. But the next boat sails in three days." She picked up a piece of paper from her desk and tossed it into Buck's hand. "That's the letter I was reading when you came in. No; don't read it. Let me tell you instead."
Edna Ferber: Emma McChesney & Co

Friday, May 16, 2008

Take it or leave it

LIZA. Oh, I know what's right. A lady friend of mine gets French lessons for eighteen pence an hour from a real French gentleman. Well, you wouldn't have the face to ask me the same for teaching me my own language as you would for French; so I won't give more than a shilling. Take it or leave it.

HIGGINS. She offers me two-fifths of her day's income for a lesson. Two-fifths of a millionaire's income for a day would be somewhere about 60 pounds. It's handsome. By George, it's enormous! it's the biggest offer I ever had.

George Bernard Shaw: Pygmalion (1912)

Thursday, May 15, 2008

Simplified Shakespeare

Then turning to his youngest daughter Cordelia, whom he called his joy, he asked what she had to say, thinking no doubt that she would glad his ears with the same loving speeches which her sisters had uttered, or rather that her expressions would be so much stronger than theirs, as she had always been his darling, and favoured by him above either of them.

But Cordelia, disgusted with the flattery of her sisters, whose hearts she knew were far from their lips, and seeing that all their coaxing speeches were only intended to wheedle the old king out of his dominions, that they and their husbands might reign in his lifetime, made no other reply but this,—that she loved his majesty according to her duty, neither more nor less.

Wednesday, May 14, 2008

Koulupojan kesälalu

Talvella läksyt osasin,
Kiel’opin, kertotaulunkin,
Sen kaikki kuuli, näki.
Vaan silloin pääni tyhmistyy,
Kun koivut, lepät lehdittyy,
Ja kukkiin metsän käki.
Ja läksyt käy päin seiniä,
Mä höpsin puita heiniä,
Voi kummallista seikkaa!
Jokainen rivi visertää,
Jokainen kirjain myllertää
Iloisna kuperkeikkaa!
Maantiedettä on läksynäs!
Arhangel? Pariis? Näytäpäs!
Kiivaasti maister huutaa.
Ken Pariisia muistelis,
Arhangelia aattelis,
Kun miel’ on täynnä muuta!
Mut kuink’ on, poika, laskentos?
Sä lurjus, tuskin tiedät, jos
Kaks kertaa kaks on neljä!
Ah armoo, herra maisteri,
Paraikaa ajatukseni
Ne leikki pallopeliä!
Vai armoo! Tänne kämmenes,
Saat parannusta muistilles,
Ja nurkkaan laiska lotka!
Ah maister, älkää hutkiko,
Uneksin lentäväni jo
Korkeella niinkuin kotka.
Niin silloin. Vaan nyt riemuitsen,
Kuin lintu laulan, leikitsen,
Niin että rannat raikaa.
Oi kirkas ilma, kaunis sää,
Järv’ välkkyy, taivas sinertää!
Oi kesän armast’ aikaa!

Zacharias Topelius: Lukemisia lapsille 1

Tuesday, May 13, 2008

Miten kolmen rouvan kävi

Eräänä kesäpäivänä läksi kolme kaupungin etevimpää rouvaa Laanilaan tervehtimään tuomari Polvianderin rouvaa. He olivat puetetut juhlapukuunsa ja hienoimpiin koristuksiinsa.

Erkkolan talosta tahtoivat päästä virran yli vastapäiseen tuomarin hoviin. Mutta vaan yksi venhe oli kotona ja sekin pieni. Myöskin väki oli poissa paitsi pieni tyttö, joka hoiti vielä pienempiä siskojansa. Mutta se lupasi kyllä soutaa rouvat yli ja sanoi jo ennenkin vieraita soutaneensa Laanilaan.

Rouvat istuivat venheesen, tyttö lykkäsi sen vesille, otti airot ja rupesi soutamaan, mutta virta oli nyt tavallista väkevämpi, sillä vesi oli kohonnut.

Tyttö souti soutamistaan, rouvat nuuskasivat ja tarinoivat, eivätkä mitään vaaraa huomanneet ennenkuin virta, väkevämpi kuin soutaja, oli kääntänyt venheen koskenniskan putousta kohden. Kohinan kuullessansa rouvat vasta älysivät vaaran ja rupesivat täyttä kurkkua huutamaan. Tyttö teki samoin ja heitti vielä peljästyksissä airotkin. ...

Sunday, May 11, 2008

You must not forget to take your own harness

One great advantage in Finland is the not being obliged to send on a forebud. Post horses, supplied by the neighbouring farmers, are always in readiness at the stations; and so far from there being any dealy, you have frequently half a dozen Fins quarrelling for the honour of earning your kopeks, and displaying their respective ponies to the best advantage, in order to procure your selection in their favour.

Saturday, May 10, 2008

The Man who Died

I was just fitting my key into the door when I noticed a man at my elbow. I had not seen him approach, and the sudden appearance made me start. He was a slim man, with a short brown beard and small, gimlety blue eyes. I recognised him as the occupant of a flat on the top floor, with whom I had passed the time of day on the stairs.

'Can I speak to you?' he said. 'May I come in for a minute?' He was steadying his voice with an effort, and his hand was pawing my arm.
John Buchan: The Thirty-nine Steps (1915)

Friday, May 9, 2008

Nothing can be softer or more harmonious

The Finns still retain their own language where their geographical situation cuts them off from frequent communication with the Teutonic and Cimbric races. "Both the Lapland and Finnish languages," says Dr. Clarke. ''are pleasing to the ear, and admirably suited to poetry, owing to their plenitude of vowels. They constantly reminded us of the Italian; and we might cite several instances of words common to all the three. Acerbi, as an Italian, sometimes understood words used by the natives of Finland. Nothing can be softer or more harmonious than the sounds uttered by a Finland peasant, when reciting his Pater Noster. It is full of labials, nasals, open vowels, and dipththongs, and is destitute even of a single guttural.''

Wednesday, May 7, 2008

Lyckokatt

Jag har en lyckokatt i famnen,
den spinner lyckotråd.
Lyckokatt, lyckokatt,
skaffa mig tre ting:
skaffa mig en gyllne ring,
som säger mig att jag är lycklig;
skaffa mig en spegel,
som säger mig att jag är skön;
skaffa mig en solfjäder,
som fläktar bort mina påhängsna tankar.
Lyckokatt, lyckokatt,
spinn mig ännu litet om min framtid!
Edith Södergran: Dikter

Tuesday, May 6, 2008

Kuinka ihmeen hauskaa täällä on!


- Lähdetään soutelemaan, Aini, tuo vene tänne, niin minä tästä yhtäkkiä hypähdän siihen. Kyllä minä airot hoidan, järvihän on ihan tyyni, ei tunnu pienintäkään tuulahdusta, - oi, tule nyt, Aini, se olisi niin hauskaa, niin kovin, kovin hauskaa!

Sunday, May 4, 2008

Entirely frivolous, And intending to remain so

My poor people, have you lost your senses, or have you become addicted to the use of opium, and is this the raving of two fevered imaginations? I am exactly as well fitted to take care of one hundred children as to become the curator of a zoo.
Jean Webster: Dear Enemy

Friday, May 2, 2008

Hardy, patient and brave

The moral characteristics of the Finlanders command respect. They want the bold daring and eager ambition which distinguish men from romance celebrates and history records. But there is a strength in their virtue which, though not dazzling, is sure, and has ever rendered them valuable as subjects, and would make them important as foes.

Frozen Lapland, rude and churlish Finland

 I never addressed myself, in the language of decency and friendship, to a woman, whether civilized or savage, without receiving a decent an...